#35 Vuosikooste

Yleensä bloggaajat tekevät vuosi koostee vuoden lopussa, mutta ajattelin näin sunnuntain ja Milan syntymäpäivän kunniaksi kirjoittaa Milan vuosi koosteen. Eli siis Milahan täyttää tänään 1-vuoden sen kuniaksi olen ajatellut tehdä siis blogiinkin jotain spessumpaa. Tätä postausta on tullut valmisteltua vähän pidempää koska halua siitä hyvän. Mutta eiköhän aloiteta. Voin varoittaa jo etu käteen pentu saastetta tulossa!!!

Olipas se sitten niin pieni ja söpö pentu!!!!♥♥♥ Tässähän tule oikein itellekin pentu kuume!

Milahan siis tuli meille tutun ihmisen kasvattamana. Olen tuntenut hänet 9 vuotiaasta asti. Joten ekan koiran hankkiminen oli jotenkin luonnollista tutulta ihmiseltä, joka voisi auttaa aina jos tulee joku propleema. Silloin kun tämä M pentue oli viikon ikäisiä kävin niitä rapsuttelemassa. Silloin ei oikeasti ollut mitään käsitystä että yksi koira siitä pentueesta olisi jonain päivänä minun. Mutta mitä lähemmäksi luovutus ikä tuli sen vahvemmin halusin koiran. Kun pentujen luovutus ikä oli lähellä kävin kattomassa pentuja ja siinä pentuja rapsutellessa puheltiin että tässä pentueessa olisi aika hyvä sauma sille omalle koiralle.

Minähän siis kannoin tämän pienen karvapallon kotia noin sen 100-200m. Koko matkan aikana ei tainnut ulista kun kerran. Kun laitoin Milan eteisen lattialle se oli niin pieni........suloinen ja ihana. Milan kanssa eka yö meni hyvin se vaan nukkuin kiltisti sänngyn alla. Ja aamulla herätti noin 7 aikaan ja sitten lähettiin aamu pissille. Eikä koko yönä ollut mitään tullut. Tuolloin meillä oli talossa remontti ja Mila nukkui hyvin useasti lähellä remontti aluetta. Se ei hätkähtänyt kompuraa tai naula pyssyä. Vaan nukkui tyytyväisenä.

Mitäs tää tällänen on?

Niin se aika kului ja oli aika mennä ekaa kertaa ellälle rokotuksiin. Siellä kaikki meni hyvin Mila oli rohkea pentu ja ellälläkin sanoi Milaa söpöksi ja että ei ole ennen nähnyt näin söpöä tämän ikäistä pentua. 

Opetin Milalle melkein ekoilla viikoilla istumista ja niinkun tuosta ylemmästä kuvasta näkee se osasi sen aika hyvin ja osasi myös pysyä paikoillaan. Ja siitähän sitten alkoikin meidän "treeni" elämä. Kun olin viikot koulussa ja en pystynyt opettamaan Milaa. Tein seitä vklp. Siinä oli hyvä reeni väli jonka aikana se jäi vähän hautumaan mieleen.

Mutta niikuin aina se vanheneminenkin tapahtuu jossain vaiheesa, nyt sitä ollaan jo 1 vuoden vanhempia ja kokemuksista rikkaampia. Toivotaan että näitä kokemuksia tulee vielä paljon. 

♥